Kommentit
Aimo Liljegreeniltä minäkin ensimmäiset autoni ostin. Trabantilla aloitin, kotiin ajellessa aloin ihmetellä, kun ei meinannut tiukemmissa kurveissa kääntyä. Selvisihän se syy, olkatapit olivat ruostuneet täysin jumiin, mutta jostain puslista antoi sen verran periksi, että pyörät hieman kääntyivät.
Sitten tuli jarrujen vuoro. Hieman, etten sanoisi pahasti, puolsivat. Syy: toiseen takapyörään menevä jarruputki oli katkaistu poikki ja putken pää litistetty lytttyyn. Lisäksi toinen takapyörä oli aivan vinossa. Ajettu penkkaan ja tukivarret vääntyneet. Niitä vikoja sitten korjailin ja ei muuta kuin rohkeasti katsastukseen. Tosin oikean etupyörän jarrurumpuun oli laitettava hieman öljyä, ettei jarrut olisi katsastajan koeajossa puoltaneet. Jarrukenkien säätöruuvit olivat jumissa ja ei niitä siihen hätään saanut irti liikkeelle nytkyteltyä. Katsastus suoritettiin Karkkilassa siihen aikaan kadun varrella jossain Rautaruukin lähistöllä. Katsastusmies kurkisteli auton alle, teki koeajon ja löi leiman rekisteriotteeseen. Tosin tuli lisämerkintä, että takavalojen lasit on haalistuneet, pitää korjata.
Jossain vaiheessa auto alkoi sateella vuotaa vettä keskeltä kattoa, alkoi pirulaisen pahvi halkeilla. Ei muuta kuin kittiä ja meno jatkui. Jonkin ajan kuluttua taas katto vuoti, oli tehtävä tarkempi tutkimus. Vika olikin auton alapuolella, pohja oli menossa poikki ja kattohan siinä notkumisessa alkoi revetä. Joutui tekemään hitsailuhommia., alapuolihan ei sentään ollut pahvista tehty. Jos joku ei satu tietämään, mikä on Trabantin omistajan toivelevy, niin voin kertoa sen olevan - kovalevy.
Sillä autolla sitten aikani ajelin, jopa Tampereella asti tuli käytyä. Paluumatkassa tosin meni aikaa, kuusi tuntia kovaa yritystä. Loput kaksi kilometriä jouduin kävelemään, kun laite ei enää suostunut käymään edes yhdellä pytyllä. Seuraavana päivänä sitten hinattiin kaverin Volgalla Trabantti takaisin sinne mistä se oli ostettukin, Autokehään. Aimo istahti kuskin penkille, totesi "tukevalta tuntuu, niin on kuin ruuvipenkissä istuisi". Niinhän se, istuimen runko oli pettänyt ja kiinnihän siihen persusta kiilautui.
Vaihtokaupat syntyi, vaihdoin Trabantin Goggomobil Isar T 700 merkkiseen kulkimeen. Hieno peli, mutta söi öljyä 4 litraa satasella ja sillä onkin sitten ihan oma tarinansa. Ja sen jälkeisillä autoilla, jotka Aimolta silloin joskus 60-luvun loppupuolella ostin.
Näillä Aimon kanssa tekemilläni autokaupoilla oli suuri merkitys elämääni. Opin kantapään kautta korjaamaan autoni itse. En muista jääneeni autojeni kanssa tielle niiden aikojen jälkeen kuin yhden ainoan kerran noin 1,5 miljoonan ajokilometrin aikana, jotka ovat taakse jääneet. Mazda 323:sta särkyi virranjakaja. Auton- tee se itse- korjausoppi on kulkeutunut kaiken lisäksi nuoremmalle sukupolvellekin. Iso Kiitos siitä kuuluu osin Aimo Liljegreenillekin.
Lämpimät syntymäpäiväonnittelut täältä pääkaupunkiseudulta!













