Talvikalastus suosittua Karkkilassa

Jari Ilmonen tallusti kaverinsa kanssa erään karkkilalaisen järven jäällä nilkkoihin yltävässä lumessa. Kantamuksina miehillä oli kaira, lapio, jääsaha, parimetrinen rima, kuusennäreitä ja reput, joissa oli verkko ja narua.

Kairamiehenä toimiva kaveri narskautti jäähän reiän silloin tällöin, ja tarkisti jään paksuuden. Se näytti olevan lähes 15-senttistä. Tarkistus olikin syytä tehdä, sillä järvellä ei näkynyt ainuttakaan pilkkijää. Hullunrohkea pilkkimies ei kylläkään ole koskaan pätevä mitta jään kestävyydestä.

Kun veden syvyys alkoi olla kuutisen metriä, Ilmonen laski kantamuksensa jäälle ja pyysi kaveria kairaamaan kuusi reikää. Tämän jälkeen hän sahasi reikien välit niin, että jäästä irtosi suorakaiteen muotoinen jäälohkare ja tilalle tuli pieni avanto. Kairamies porasi sitten tästä keskusavannosta lähtien reikiä parin metrin välein suorassa linjassa yhden verkon mitan matkalta, eli viimeinen reikä tuli noin 30 metrin päähän keskusavannosta.

Jari Ilmonen alkoi ujuttaa rimaa jään ali reiältä toiselle kunnes riman pää lopulta pilkisti keskusavannosta. Mies veti riman ja sen päähän sidotun muovinarun esille. Näin hän oli saanut narun kulkemaan jään ali taaimmaiselta reiältä keskusavantoon saakka. Ilmonen sitoi narun pään kiinni 55-milliseen verkkoon, ja kalakaveri alkoi vetää narua verkkoineen takaisin viimeiselle reiälle. Pian koko verkko lillui jään alla. Miehet peittelivät vielä päätyavannot estääkseen umpeen jäätymisen ennen verkon ensimmäistä kokemista.

Jari Ilmonen on kalastanut verkoilla koko Karkkilassa asumisensa ajan, kahdeksan vuotta.

– Saaliiksi on tullut lähinnä haukia, mutta jonkin verran myös kuhaa ja ahventa. Kirjolohia saa silloin, kun niitä on tankkiautolla ensin vesistöön laskettu. Alkuvuosina sain siikojakin, mutta niitä ei ole näkynyt enää aikoihin. Nimenomaan talviverkoilla kalastaminen on hauskaa, ja saahan sillä aina silloin tällöin tuoretta kalaa perheen ruokapöytään. Kesäisin käyn joskus uistelemassa ja perheen kanssa mato-ongella. Pienenä haittapuolena ovat ne salakalastajat, jotka käyvät joskus kokemassa muitten verkkoja, sanoo Ilmonen.

Pasi Åman on kalamies henkeen ja vereen ja siinä samalla yksi Nyhkälä-Järvenpää-Tuorila-Vattola -osakaskunnan kolmestatoista kalastuksen valvojasta.

Hänen tehtäviinsä kuuluu valvoa kalastuksen laillisuutta: lupia, pyydysmääriä ja -kokoja, lohikalakiintiöitä, alamittaisuutta sekä kalastusalueiden noudattamista. Åman ja muut valvojat joutuvat aina silloin tällöin poistamaan luvattomia pyydyksiä vesistä.

Åmanin mukaan pilkkiminen on talven ykköslaji Karkkilassa. Hän on hyvin varovainen arvioinneissa kalastajien ja varsinkin saaliiden määristä.

Hänen arvionsa mukaan täällä on jopa kaksisataa pilkkijää ja esimerkiksi kaupungin pilkkikisoissakin parhaimmillaan 40 – 50 onkijaa. Myös verkkokalastus on täällä melko suosittua. Åmanin omassa osakaskunnassa verkkokalastajia on kymmenkunta. Iskukoukkukalastuksen suosio on Åmanin havaintojen mukaan nousussa.

– Jokaisella pilkkijällä on omat apajapaikkansa. Olen itse saanut Pyhäjärvestä isoja ahvenia, mutta siikoja kannattaa mennä yrittämään Kovelon alueen lammilta. Verkoilla kuhaa saa Pyhäjärvestäkin, mutta koska rajallinen kuhakanta kokoontuu varsinkin talvisin pienelle alueelle, olen pitkään ajanut talviverkkokalastuksen kieltoa järvelle.

Pyhäjärven rehevöityminen on lisännyt vajaasti hyödynnettävien kalalajien, eli kansankielellä roskakalojen määrää muun muassa Pyhäjärvessä. Näitä kaloja ovat esimerkiksi särki, pasuri, sorva ja kiiski. Niitä on nuotattu kolmena vuotena.

– Kaupunki on valinnut halvimman, ja samalla tehottomimman nuottausmuodon, eikä roskakalaa ole saatu tarpeeksi pois. Kalastusseuratkin nostavat järvestä pilkkimällä enemmän kalaa kuin nuottaajat. Pari kesää jatkunut hapetus on puolestaan tehnyt Pyhäjärvelle hyvää, sanoo Åman.

Kovana kilpakalastajana Åman tiesi kertoa, että seutukunnalla järjestetään erilaisia kalastuskisoja harva se viikonloppu.

Hän on itse kolunnut niitä paljon ja voittanut paikallisella kilpakalastusrintamalla lähes kaiken.

Yksi mieheltä kuitenkin vielä puuttuu: Karkkilan Kalastusseuran pilkinnän yleismestaruus.

– Sen voi voittaa vain todellinen kalamies, kuten Ville Nikkanen, Ilkka Kalatie tai Petri Sunabacka, totesi Pasi Åman hieman kitkerä hymy huulillaan.