Diakoni etenee yksin

Tiukentunut taloustilanne näkyy Karkkilan seurakunnassa toiminnan sopeuttamisena.

Yksi sopeuttamistoimista kohdistui 60-prosenttiseen diakonian virkaan, joka on ollut toinen seurakunnan diakonian viroista. Se lakkautettiin helmikuun 1. päivästä lukien.

Jäljelle jäänyt virka on diakoni Mervi Laamasen.

Laamanen ei luonnollisesti ole virkasisarensa lähdöstä mielissään, mutta ymmärtää toisaalta nykypäivän talouden realiteetit. Muutos on saatu vietyä läpi ilman suurempaa dramatiikkaa.

– Hyvässä hengessä olemme jutelleet 60-prosenttisen viran lakkauttamisesta kyseisen henkilön kanssa. On ymmärrettävä, että näitä vaikeita päätöksiä joutuu joskus tekemään, jotta toiminnan jatkuminen on ylipäänsä mahdollista, toteaa Laamanen.

Laamanen on juuri saanut tilastoitua vuoden 2011 asiakaskontaktiensa määrän: niitä oli 599. Se tarkoittaa noin kolmea asiakaskontaktia jokaisena työpäivänä. Tästä luvusta puuttuvat vielä ne kontaktit, jotka ovat jääneet kirjaamatta - esimerkiksi kauppareissulla spontaanisti käydyt, luonteensa puolesta viran hoitoon kuuluvat keskustelut.

Laamasen jääminen ainoaksi diakonian viran haltijaksi merkitsee väistämättä asiakaskontaktien vähenemistä.

– Pyrin vastaisuudessa tapaamaan viikossa 5–7 asiakasta. Uskon, että se on siinä toteuttamiskyvyn rajoilla.

Seurakunnan diakoni on ollut tyytyväinen siihen, että on pystynyt suhteellisen lyhyellä varoitusajalla tapaamaan keskusteluapua kaipaavia ihmisiä ja perheitä. Semminkin, kun jonot sosiaalitoimeen ovat huomattavan pitkiä.

Diakonin työtä on olla tukena seurakuntalaisten vaikeissa elämäntilanteissa, antaa sielunhoitoa, kuunnella ja auttaa kykynsä mukaan. Suuri asiakaskontaktien määrä kertoo vain ja ainoastaan siitä, että ihmisten hätä on todellinen. Laamasen mukaan varsinkin taloudellinen ahdinko näkyy hänen työssään selvästi.

– Perheiden taloudellinen pärjääminen on heikentynyt, vaikka molemmat vanhemmat ovat töissä. On totuttu elämään yli varojen. Teemmekin tiivistä yhteistyötä muun muassa velkaneuvojan kanssa. Tässä kohtaa on syytä tähdentää, että itse hätä on aivan yhtä suuri, oli sen aiheuttaja mikä hyvänsä. Eikä näitä yli varojensa eläviä niin montaa ole koko asiakaskuntaan suhteutettuna, kertoo Laamanen.

Yhdelle ihmiselle Karkkilankin kokoinen työsarka on käytännössä lähes mahdoton. Seurakunnassa on jo tehty järjestelyjä Laamasen tukemiseksi.

– Elinan (Pikkuhookana, kanttorin sijainen) toimenkuvaa on laajennettu siten, että hän pystyy tukemaan työtäni keskiviikkokerhoissa, syntymäpäiväkäynneillä ja laitoshartauksissa. Samoin Elina on tuuraamassa silloin, kun joudun olemaan poissa sielunhoidon opintojeni vuoksi, Laamanen kertoo.

Korvaamattomana apuna Laamasen työssä ovat myös seurakunnan vapaaehtoiset.

– Ilman vapaaehtoisia en tulisi kerta kaikkiaan toimeen. En pysty edes kiittämään tätä pyyteetöntä porukkaa tarpeeksi. On ihmisiä, jotka järjestävät täysin omaehtoisesti erilaisia juttuja, tilaisuuksia ja muita. Yksi henkilö opiskelee tällä hetkellä myös vapaaehtoispohjalta sielunhoitoa.

Unohtaa ei sovi myöskään eri toimijoiden välistä yhteistyötä. Laamasen aloittaessa työtään seurakuntaa pidettiin usein etäisenä, jotenkin muista irrallaan olevana maailmana. Yhteistyötä esimerkiksi sosiaalihuollon kanssa ei käytännössä ollut.

Nyt tilanne on toinen.

– Esimerkiksi Karviaisen perhetyöntekijöiden ja sosiaalihuollon kanssa teemme todella hyvää yhteistyötä. On hienoa, että voimme toimia yhdessä - tavoite kun on kuitenkin sama. Parhaillaan olemme virittämässä yhteistyöhanketta syrjäytymisvaarassa olevien nuorten auttamiseksi. Osoitus siitä, että homma toimii, sanoo Laamanen.