Presidentinvaalien ehdokkaista oli Karkkila-vuorossa tällä kertaa Vasemmistoliiton Paavo Arhinmäki.
Olisi voinut luulla, ettei Loppiaislauantai-iltana, keskustan ulkopuolella Tuorilan työväentalolla pidetty tilaisuus jaksaisi vetää paikalle kaupunkilaisia sen enempää kuin aiemmin syksyllä Sauli Niinistö, Paavo Väyrynen tai Pekka Haavisto omiin tapahtumiinsa.
rvaus meni pieleen, sillä Tuorilan työväentalo oli ääriään myöten täynnä kansaa jo puoli tuntia ennen ehdokkaan tuloa. Ihmisiä oli paikan päällä yli sata, eli ehkäpä enemmän kuin edellä mainittujen ehdokkaiden tilaisuuksissa yhteensä.
Kuten kilpailijansa, myös Paavo Arhinmäki oli puhunut aiemmin samana päivänä useissa muissa vaalitilaisuuksissa ennen Karkkilaan saapumistaan. Mies saapui Tuorilaan Salosta puolisen tuntia myöhässä, mikä ei yleisöä tuntunut haittaavan.
Vilkas puheensorina täytti salin ihmisten vaihtaessa kuulumisia runsaan kahvitarjoilun äärellä. Tarjoilusta ja tilaisuudesta vastasivat yhdessä Luoteis-Uusimaan ja Karkkilan Vasemmistoliitto sekä Karkkilan Eläkeläiset. Myös Karkkilan viihdekuorolaisista koostunut Raudanlaulajat viihdytti odotellessa yleisöä Heikki Valpolan johdolla.
Arhinmäen vihdoin astuessa saliin, hänet otettiin tietenkin vastaan laulamalla. Silmin nähden liikuttunut ja samalla väsyneen oloinen ehdokas tuli ilmiselvästi omiensa joukkoon. Paavo Arhinmäki kertoikin heti aluksi syyn lievään väsymykseensä.
Hän oli viettänyt edellispäivänä häitään Helsingissä aamukolmeen saakka ja lähtenyt muutaman tunnin nukkumisen jälkeen puhekiertueelle.
Arhinmäki totesi olevansa oikeastaan häämatkalla täällä Karkkilassa. ”A-luokan häämatkalla”, huudahti joku viitaten ilmeisesti siihen, ettei tuoretta Päivi-vaimoa mukana näkynyt.
Vaalipuheessaan Paavo Arhinmäki korosti, että kyseessä on arvo- ja linjavaali, jonka jälkeen - ainakin jossakin vaiheessa - päätetään esimerkiksi Suomen liittymisestä Natoon.
Siinä päätöksessä on Suomen presidentillä Arhinmäen mukaan suuri merkitys, ja myös valta. Paavo Arhinmäki piti omaa rooliaan suurena nimenomaan siinä, että vaalikeskusteluissa Nato-aihe on ollut esillä.
– Nyt kaikki ehdokkaat ovat joutuneet ottamaan kantaa Natoon, eikä pelkästään kakkuresepteihin, kärjisti Arhinmäki.
Joidenkin muiden ehdokkaiden tapaan Arhinmäki näki Suomen roolin nimenomaan kansainvälisessä rauhantyössä sovittelijana ja puolueettomana valvojana.
Afganistanin kaltaisiin selkkauksiin hän ei Suomea veisi ”sisällissodan toiseksi osapuoleksi”. Arhinmäki puhui myös koulutuksen sekä naisten ja lasten aseman parantamisen puolesta.
– Niitä asioita lisäämällä ja parantamalla ei välttämättä varsinaista rauhanturvaamista edes tarvita, hän totesi. Myös tässä ennalta ehkäisevässä rauhantyössä Arhinmäki näki Suomen tulevaisuuden.
Suomen rajojen sisällä Paavo Arhinmäkeä huolettivat 900 000 köyhyydessä tai sen riskin alla elävää kansalaista sekä kaikkinainen syrjinnän lisääntyminen.
Edelliseen hän löysi lääkkeeksi oikeudenmukaisemman tulonjaon niin, että rikkaita verotetaan enemmän sekä työllistämisen lisäämisen. Presidentti voi Paavo Arhinmäen mielestä vaikuttaa puheellaan näiden epäkohtien poistamiseen.
Puheensa jälkeen Arhinmäki sai kuulla vielä Sofia Ahjoniemen hanurinsoittoa, Jari Hirrosen kurkkulaulantaa, sekä kuorolaulua iltamahenkiseksi muuttuneessa tilaisuudessa.
Lopuksi ei kuitenkaan laulettu Kansainvälistä eikä tanssittu. Valitettavasti myöskään yleisökysymyksille ei jäänyt aikaa.