KaU:n painijoilla vilskeä pikkujoulu

Vilinää melskettä hulinaa huisketta pienten lapsien - näillä sanoilla on hyvä aloittaa Karkkilan Urheilijoiden painin pikkujoulu, joka vietettiin 16.12. Karkkilan Työväentalolla. Salin ollessa tupaten täynnä painijoita ja heidän vanhempiaan ja sisaruksiaan juhlat alkoivat allekirjoittajan tervehdyspuheella, Irma oli kieltänyt pitkän puheen.

Tämän jälkeen alkoi palkintojen jako erilaisista ansioistaan menestyneille painijoille. Palkinnot jakoivat virkavuosiltaan vanhimmat valmentajat Juhani Rantanen, Jyri Laakso ja Jussi Lahentaus. Ensin jaettiin kaikille paikalla oleville symppispainijoille palkintoja. Kisoja käytiin vuoden aikana seitsemät, ja seitsemään kisaan otti osaa Jere Palm, Mikael Palm, Henri Tallgren, Veikka Alen ja Patrik Andersson. Kuuteen kisaan otti osaa Niklas Palm, Meea Laakso ja Jesper Mäntynen. Kahteen-kolmeen kisaan otti osaa Emmi Kotamäki, Jere Huovinen, Mika Hytönen, Lasse Könönen, Elli Peromaa, George Borodin ja Maaria Borodin.

Tämän jälkeen palkittiin painijat, jotka eivät olleet syksyn aikana treeneistä pois kertaakaan. He olivat Jessi, Jimi ja Jami Torjama, Henri Tallgren ja Niko Andersson. Henri sai puoleksi vuodeksi haltuunsa Martti Laakson muistopokaalin. Sitten palkittiin Pentti Ahon lahjoittamilla pokaaleilla vuoden aikana kehittyneimmälle painijalle Patrik Andersson, KaU:n pitkäaikaisin ja esimerkillisin painija Lauri Eklund sekä Paras painija 2011 Jami Torjama. Seuraavan muistamisen halusi suorittaa Irma, kyseessä oli painin pitkäaikainen ja arvokas tukija Veka Toikka.

Kun palkinnot oli jaettu, lavalle astelivat Annukka ja Kari Alen, jotka kutsuivat kaikki valmentajat lavalle. Kari kiitti kaikkien painijoiden ja vanhempien puolesta kaikkia valmentajia kuluneesta vuodesta. Käteensä kaikki valmentajat saivat lahjakääreen, joka oli painijoilta ja heidän vanhemmiltaan. Kaikki valmentajat kiittivät nöyrästi. Sitten virallinen puoli oli hoidettu. Ei muuta kun pöydän antimista nauttimaan.

Yks kaks sisään asteli reippain askelin joulumuori vahvistinlaitteet kainalossa. Hieman myöhemmin alkoi kuulua iloista jouluista haitarimusiikkia ja laulua, sisään asteli itse Peppi Pitkätossu mukanaan pieni haitarityttö Viola. Siitä se sitten iloinen meno alkoi.

Ensimmäiseksi Peppi pyysi kaikkia lapsia eteensä istumaan, rohkeampi porukka meni, hieman ujommat lapset jäivät hieman syrjemmälle. Tunnelma oli korkealla, kun Peppi laulatti ja leikitti porukkaa. Isommat pojat vetäytyivät takapenkille ujostelemaan, mutta meikäläinen ajoi pojat eteen myös leikkimään ja laulamaan. Pienen ajan kuluttua pojat lauloivat ja leikkivät pienten lasten rinnalla hienosti.

Hetken päästä sali hiljeni, kun esiintymään asteli pieni haitarityttö Viola Ojanen soittaen erittäin hienosti ja ammattimaisesti Lapin äidin kehtolaulun.

Raikuvien aplodien jälkeen jatkettiin täysin ilon mitoin. Jossain vaiheessa eräs pieni tyttö kysyi minulta eikö Joulupukki tulekaan kun muori on jo täällä. Vastasin, että kyllä tulee, mutta muori on niin paljon nopeampi. Siinä samassa alkoi eteisestä kuulua kolinaa, sieltähän se pukki saapui lahjasäkki olallaan. Siitähän se riemu vasta puhkesikin.

Peppi alkoi heti haastattelemaan pukin kuulumisia. Lapset kuuntelivat korvat höröllään. Sitten Peppi ja Joulupukki yhdessä leikittivät ja laulattivat lapsia ja isommatkin pojat olivat innolla mukana.

Lopuksi yhdessä tanssittiin tiputanssi, Peppi määräsi myös meikäläisen tanssimaan, mutta minultahan se käy kun leikki, on sen verran notkeat lanteet. Sitten tuli juhlien kohokohta kun pukki avasi lahjasäkin nyörit, siinä ujoimmatkin lapset unohtivat ujoutensa.

Kaikki saivat namupussin ja pukki antoi luvan, että ne sai syödä samana iltana vaikkei ollutkaan karkkipäivä. Sitten koitti jäähyväisten aika, ja painivat vetäytyivät hyvin ansaitulle joululomalle. Lopuksi täytyy sanoa: Nyt vanhakin jo nuortuu kuin lapsi leikkimään, ja että siellä kaikilla oli niin mukavaa, oi jospa oisin saanut olla mukana.

Kaunis kiitos Pepille, Joulupukille, Joulumuorille sekä Violalle. Hauskaa joulua kaikille! Toivottaa Manno.