Karkkilan illassa soi blues

Sulaton perjantain pääsessiossa Karkkilan Pohjanpirtillä oli tiedossa tiivistunnelmainen ilta, sillä lavalle odotettiin kovan puoleisia bluesnimiä Atlantin takaa. Elokuinen ilma oli lämmin ja sali lähes täynnä musiikin ystäviä, joten ilta ei senkään puolesta jättäisi ketään kylmäksi.

Juuri sovittuna aikana lavalle astui harmaapartainen, mustaan pipoon ja aurinkolaseihin sonnustautunut mies, ei mikään poika enää, ja poisti kitarastaan ja huuliharpuistaan varmistimet. Lyhyen esittelyn jälkeen Paul Oscher aloitti settinsä perinteisellä hitaalla bluesilla, johon kuuluu taiturointia kitaralla ja huuliharpulla sekä käheän kaihoisaa laulua.

Lauluissa kaivataan omaa kultaa ja surraan mennyttä rakkautta, näinhän se bluesissakin kuuluu mennä. Mutta tapa millä nämä bluesin peruselementit esitetään, tekevät illasta ainutlaatuisen. Kunnon meininkiin riittävät kitara ja huuliharppu, kun karisma on kohdillaan.

Alun mukavan laahaava tunnelma reipastui, kun Oscher siirtyi sähköpianon ääreen ja aloitti svengin, joka sai porukan jo joraamaan lattialle. Soiton ja laulun välissä Paul Oscher kertoi pieniä tarinoita elävästä Amerikan elämästä ja innostui lopuksi soittamaan yleisön keskelle.

Sekä Oscher että seuraavaksi lavalle noussut blueslegenda Mitch Kashmar vierailivat ensimmäistä kertaa paitsi Sulatossa, myös Suomessa. Kashmar soitti hyväntuulista bluesiaan suomalaisten Jaska Prepulan ja Tomi Leinon sekä saksalaisen Anders Bockin kanssa. Blues-illan täydensi viime vuoden sairastumisestaan hyvin toipunut amerikkalainen Mike Westhues.

Joku ohikulkija väitti kaverilleen, että kun on kuullut yhden blues-biisin, on kuullut ne kaikki. Ehkä hän halusi provosoida, mutta kyllähän blues on paremminkin koettava kuin vain kuunneltava. Ja kun sen kokee Suomen lämpimässä elokuun illassa tällaisten taitureiden tulkitsemana, teki mieli sanoa kaverille, että valitettavasti et ole kuullut vielä yhtään blues-kappaletta.

Illan hikisen tiiviistä tunnelmasta karkasivat viilenevään iltaan pienelle vilvoittelulle helsinkiläiset serkukset Janina Ljung ja Camilla Olander sekä Karkkilassa kirjoilla oleva Erkki A. Ahtokivi. Janina oli tullut paikalle isänsä kanssa, joka intohimoisena musiikkidiggarina on tartuttanut tyttäreenkin bluessiemenen. Neitonen kertoo suorastaan kasvaneensa bluesin hengessä.

Keskustelusta kuulee, että pöytäseurue on kiertänyt tahoillaan paljon eri musiikkitapahtumissa, ihan Amerikkaa myöten. Pian syntyykin pienimuotoista väittelyä siitä, kumpi on parempi tapa kuunnella vaikkapa maailman tähtiesiintyjiä, suurissa konserteissa vai intiimimmissä paikoissa.

Tämäkään kiistely makuasioista ei johda muuhun ratkaisuun kuin että ainakin on mahtava juttu, kun Karkkilassa on Sulaton kaltainen tapahtuma, johon saadaan kovan luokan nimiä esiintymään. Ahtokivi kaipasi tosin parempaa informoimista tapahtumalle ja kiitti onneaan, että oli nähnyt mainosjulisteen kaupan ikkunassa. Ensi vuonna mies aikoo olla valppaana.