Kynän mahtia oppimassa

– Kertokaa ihan oikeita mielipiteitä, kiitos, pyytää kurssin ohjaaja Mika Lätti jakaessaan palautelomakkeita. Pulpeteissa istuvia nuoria pyyntö naurattaa; Lätin ja nuorten välille on kurssin aikana selvästi kehittynyt omanlaisensa yhteys. Huumori on osa sitä.

Istutaan Karkkilan yhteiskoulun atk-luokassa, ja päättymässä on ennen joulua alkanut sanataidekerho. Kurssille osallistuneelle kymmenelle nuorelle jaetaan todistukset ja listaus Lätin suosittelemista kaunokirjallisuuden merkkiteoksista. Lista on jo toinen asia, joka nuoria huvittaa.

– No ei nämä nyt ihan samoja ole, joita itse valitsisin. Tykkään enemmän fantasia- ja scifi –kirjallisuudesta.Ja uutuudet katson aina läpi. Mutta aion kyllä kokeilla lukea joitakin näistä, kommentoi Lätin listaa 13-vuotias Ina Virtanen hymynkare huulillaan.

Tyylillinen laajakatseisuus on yksi asia, jota kurssilla on sisäistetty. On tarinoitu ja keskusteltu kirjallisuudesta, tyylilajeista, eri tavoista ilmaista itseään kirjallisesti. On harjoiteltu havainnointia ja tajunnanvirran kirjoittamista. Virtasen sanoin: pitkälti sitä, mitä ennakkoon odotettiinkin.

Virtanen on harrastanut kirjoittamista jo pitkään. Ei mitään tavoitteellista, mutta omaa tekstiä kuitenkin. Parasta kirjoittamisessa on Virtasen mukaan vapaus.

– Saa itse keksiä kaikkia aiheita ja henkilöitä, eikä ennalta ole määrätty mitään. Se on tosi hienoa.

Virtasen toi sanataidekerhoon ilmoitus, jonka hänen äitinsä näki kirjastossa. Syntyi ajatus oman kirjoittamisen kehittämisestä. Kurssin jälkeenkin Virtanen haluaa pitää kirjoittamisen omana juttunaan.

– Ihan omaksi huviksi kirjoitan, ainakaan vielä ei ole tarkoitus tuottaa mitään julkaistavaksi asti.

Ennen todistusten jakoa kurssin ohjaaja Lätti esittää nuorille toiveen, että he palaisivat jatkamaan opintojaan ensi vuonna. Hautumaan jätetään ajatus näytelmän työstämisestä.

Nuoret kirjoittavat kukin vielä pakinan, ja ne julkaistaan aikanaan Karkkilalaisen kesälehdessä.

Sitten työ on tältä osin tehty. Kurssin ohjaaja Lätti on nuoristaan ylpeä.

– Meillä on ollut ihan mahtava henki koko kurssin ajan. Nuorten avoimuus teki suuren vaikutuksen. Kurssi on osoittanut myös, että kirjallisuudessa iällä ei ole mitään merkitystä. Tyhjä paperi on edessä niin nuorella kuin vanhalla, ja se pitää täyttää. Jo nämä huomiot ovat tehneet kurssin ohjaamisesta niin hienoa, Lätti kehuu.

Paras kiitos kurssista tulee Lätille kuitenkin aivan lopuksi.

Neljä nuorta palaa luokkaan kysymään Karkkilan kirjaston Ulla Saksalta, voisivatko he tavata kirjaston tiloissa ja keskustella kirjallisuudesta. Saksa lupaa varata nuorille tilan joka toinen viikko, ja nelikko poistuu intoa kihisten.

Kipinä kirjallisuuteen on todistettavasti syttynyt.