Talvisulaton lämpö sai Karkkilan liekehtimään

Karkkilan musiikki ja taide ry (Kamut) yhteistyössä Ravintola Pilvenhattaran kanssa hemmotteli karkkilalaisia kaksi päivää loistavalla blues-roots -musiikilla. Kamut ry:n puheenjohtaja Raimo ”Ramppe” Pitkänen oli loihtinut laadukkaan kattauksen roots-musiikin eri osa-alueilta. Nyt järjestetty Talvisulatto oli ensimmäinen laatuaan ja oli alkusoittoa neljännelle Sulattofestivaalille. Tämä Karkkilan oma kaupunkifestivaali koetaan kesällä 4.8. – 7.8.

Tilaisuuden juontanut Pitkänen avasi konsertin viime perjantaina 11.3. Karkkilasalissa. Puheessaan hän totesi festivaalin järjestämisen olevan aina mielenkiintoinen haaste, kiitti paikalla ollutta yleisöä ja kehui heitä kulttuurin sanansaattajiksi.

Ensimmäisenä esiintyjänä lavalla nähtiin pitkän linjan musiikintekijä ja muusikko Jussi Kettu, joka esitti omaa suomenkielistä blues-roots-rock -musiikkiaan. Kettu loihti kitarallaan upeita soundeja laulun ja huuliharpun lisäksi vaihtaen kitaransa välillä akustiseen.

Lisävivahteen esitykseen loi myös Ketun bootsien kannat, jotka synnyttivät oman rytminsä Karkkilasalin puulattiaa vasten. Mieleenpainuvimpia hetkiä oli, kun Jussi Kettu esitti kappaleen ”Sörkka”, joka kuultiin nyt vasta toisen kerran Johnny Cashin hengessä.

Tämän menevän esityksen jälkeen vaihdettiin New Orleans bluesin ja jazzahtavan musiikin tunnelmiin, kun lavalle astui laulamaan karhealla soundillaan alan konkari Pentti ”Baby Boy” Varhama yhdessä pianisti Aarno Paakkarin kanssa. Esitys oli upeaa kuultavaa, kun klassikot heräsivät henkiin Varhaman tulkinnan kautta. Tämä kahden miehen esitys huokui läsnäoloa ja lämpöä.

Hauskanpitoa tanskalaisittain. Illan pääesiintyjänä kuultiin tanskalaisia Tim Lotharia ja Peter Nandea, joiden esitys koostui country-blues -musiikista. Lothar ja Nande ovat jo vuosia perehtyneet ja tutkineet musiikin perinnettä sen alkuperäisillä suistoalueilla USA:ssa. Soittajien oma hauskanpito ja nauttiminen esiintymisestä välittyivät kuulijoille. Tämän lisäksi soittajien mahtavat taidot, aitous ja huumorin täyteiset tarinat kietoivat kuuntelijan taianomaiseen ilmapiiriin.

Esityksessään Lothar ja Nande käyttivät monia eri matkoiltaan keräämiään soittimia. Tätä ei oikeastaan edes huomannut, koska jokainen hetki sopi maanläheiseen, lähes minimalistiseen kokonaisuuteen loistavasti ja aito blues-henki säilyi loppuun saakka.

Tanskalaisten osaaminen tuli selkeästi esille, kun Tim Lothar samanaikaisesti soitti kitaraa slide-putkella, loi jaloilla rytmiä bassorummulla ja rumpujen hi-hat -osalla ja lauloi upean karhealla, sielukkaalla bluesäänellä. Peter Nande käsitteli niin huuliharppua että harvinaista munniharppua taidolla. Nanden vahvasta laulusta välittyi kuulijalle koko eletyn elämän kaikki vivahteet. Lisäksi hän nosti hetkeksi esiin yksinkertaisen savipullon, joka hänen käsissään muuntui hetkessä bassoksi! Tuntui, että he pystyvät esineellä kuin esineellä luomaan tunteikasta musiikkia. Esityksen lopussa duo hemmotteli kuulijoita vielä akustisella kierroksella yleisön joukkoon.

Karkkilasalista siirryttiin jatkamaan Sulaton talvifestivaalia Ravintola Pilvenhattaraan, jossa aluksi Jussi Kettu esitteli jälleen taitojaan ja nosti ravintolaväen tunnelmaa. Tämän jälkeen lavan valtasi Tomi Leino trio, joka soitti chicagobluesia. Tomi Leinon laulu ja kitara, Markus Duusin pystybasso ja Mikko Peltolan rummut saivat kuulijat liikehtimään musiikin tahtiin.

Tomi Leinon karisma, lavaesiintyminen ja verevä kitarointi saivat kylmät väreet kulkemaan selkää pitkin. Leino hurmasi ja innostui näyttämään lavalla muutaman klassisen kitaratempun, kuten soittamalla kitaraa niskan takana.

Tomi Leino kutsui lavalle yllätysvieraaksi Tanskan Peter Nanden esittelemään loistavia laulu ja huuliharpun soittotaitojaan. Tomi Leino trio päätti upealla esiintymisellään Sulattofestivaalin perjantai-illan, jonka yleisö oli nähnyt varmasti jotain ainutlaatuista ja viihdyttävää.

Talven loppuhuipennus. Lauantaina 12.3. Sulattofestivaalin talvi päätettiin Ravintola Pilvenhattarassa. Boo Boo Davis saapui herättämään paikan eloon, yhdessä kitaristi Jan Mittendorpin ja rumpali John Gerritsen kanssa. Davis saapui lavalle tyylikkäästi päällään punainen hattu ja musta puku, niin kuin blues-miehellä asiaan kuuluu. Hän otti heti konkarina kontaktin yleisöön ja sai varmasti jokaisen mukaan tähän ikimuistoisen show:n tunnelmaan.

Davisin esiintymisestä ja olemuksesta paistoi kokemus ja aitous. Hänen laulunsa ja huuliharppunsa vei kuulijan suoraan bluesin sydämeen. Gerritsen asenne rumpalina oli hienoa kuultavaa ja hänen osaava soittonsa tuki Mittendorpin ilmiömäistä kitarointia. Mittendorp osoitti taitavuutensa kitaristina tuomalla esitykseen samaan aikaan myös bassokuviot baritonikitaralla.

Kuulijoille Boo Boo Davis, yksi Mississippi-bluesin viimeisistä suurista, tarjosi unohtumattoman kokemuksen miltei kolmen tunnin mittaisella esityksellään, väsymättä. Davis kävi väliajalla myös kättelemässä ja tutustumassa yleisöönsä, joten heidän vierailunsa Karkkilassa oli todella kaikenkattavaa viihdettä.

Kamut ry:n puheenjohtaja ja festivaalin järjestäjä Pitkänen oli yhtä hymyä onnistuneesta viikonlopusta.

– Tästä on hyvä jatkaa kohti Kamujen päätapahtumaa, Sulattofestivaalia. Kiitän myös yhteistyöstä Ravintola Pilvenhattaraa ja erityiskiitokset Kamujen hienolle ja osaavalle vapaaehtoisryhmälle.

- Olin otettu niistä monista kättelyistä ja kiitoksista onnistuneen tapahtuman järjestämisestä. Se lämmittää ja kannustaa jatkamaan, Pitkänen totesi.