Moni karkkilalainen tietää arvostetun kirjailijan Hannu Niklanderin ja hänen mainiot romaaninsa, novellinsa ja runonsa. Tämä syksy saattaa tuoda kaupungin katukuvaan uuden tunnustetun ja tunnetun kirjailijan, Mika Lätin. Toki Lätti on asunut puutarhakaupungissamme jo vuosikaudet ja häneltä on julkaistukin pari kirjaa, mutta syksyn uutuus Takaovi vie hänet myös laajemman lukevan yleisön tietoon. Tosin Mikan Wallu Valpiosta kertova kirja saavutti varsin hyvän myynnin ja suosion.
Takaovi on urheiluaiheinen romaani ja sellaisena varsin harvinainen kirjallisuudessamme. Takaovi kertoo Kauppalan koripallojoukkueesta ja siinä pelaavasta nuoresta koripalloilijasta Riku Nuolimäestä, hänen urastaan ja elämästään kentän ulkopuolella.
Mika Lätin romaanihenkilö Nuolimäki seikkailee maailmassa, joka käsikirjoitukseen tutustuneena tuo väkisinkin mieleen paikkakunnan nimeltä Karkkila.
Mika Lätti, onko kirjan Kauppala tosiasiassa Karkkila ja onko Takaoven henkilöillä kenties vastineensa oikeassa elämässä?
– Kirjan joukkue voisi olla miltä tahansa pieneltä korispaikkakunnalta, vaikkapa Heinävedeltä, Äänekoskelta, Kauhajoelta tai – Karkkilasta... koripalloa pelataan kolmosen kaaren ulkopuolellakin, Lätti siteeraa romaaniaan.
Miksi kirjoitit koripalloaiheisen romaanin?
– Harrastin lapsena vain yksilölajeja, vaikka Heinäveden Hyrskeen koripallojaostossa tehtiin hyvää juniorityötä. Vasta myöhemmin tajusin, että olen enemmän joukkueurheilija kuin yksinäinen puurtaja. Kolmekymppisenä rupesin itsekin pelaamaan koripalloa ja fanittamaan katsomon puolelta. Koska kuitenkin olen jo aivan liian vanha pelaamaan niin tosissani kuin haluaisin, toteutin koripallounelmani kirjoittamalla lajista kirjan, Lätti toteaa.
Kuinka paljon kirjassa siis on sinua itseäsi, näinhän aina kirjailijoilta kysytään? Millainen on oma isä-suhteesi, kirjassasi Rikun ja isä-Hanu Nuolimäen välit olivat täysin tulehtuneet, isä oli jopa häipynyt Rikun elämästä jo varhain?
-Mielialat ovat vaihdelleet hilpeydestä myötähäpeään, kun olen huomannut kirjoittavani monessa kohtaa itsestäni. Olen ollut vähän samanlainen harakka kuin päähenkilö Riku, joka kertoo halunneensa mitalin kaulaan, vaikkei olisi sitä ansainnutkaan...Ja jos omasta isäsuhteesta puhutaan, niin isäni ei ole koripalloilija, vaan metsuri, ja me keskustellaan lähinnä moottorisahasta, jonka isä osti minulle tuparilahjaksi muuttaessani kymmenisen vuotta sitten Karkkilaan.
Takaovi ei ole pelkästään koripallosta ja urheilusta kertova romaani, vaan se näyttäisi ottavan laajemminkin kantaa yhteiskuntaan ja sen toimintamekanismeihin, ottaako se, kirjailija Mika Lätti?
– Uskoisin, että dialogeista löytyy miettimisen arvoista juttua siitä, kuinka Karkkilan kaltainen paikkakunta on muuttunut sota-ajoista nykypäivään. Ennen montussakin valettiin heti kylvettäviä ammeita, mutta nykyään siellä tehdään osia koneisiin, jotka kootaan toisella puolella maailmaa. Joka tapauksessa romaanin päähenkilöt kuten nykyihmiset yleensäkin, ottavat kantaa niin pirusti, mutta nähtäväksi jää, johtavatko nämä toriparlamentin turinatuokiot järkevän toiminnan asteelle.
Kauanko Takaoven kesti aueta ja sulkeutua kolahtaakseen valmiiksi romaaniksi?
– Keräsin ensin materiaalia, jota kertyi työhuoneeseen kirjoista, lehdistä ja haastatteluista varmaankin kymmeniä ellei satoja perehtymistunteja. Haastattelin koripalloihmisiä ympäri Suomea. Juttujaan kertoivat nykyiset ja entiset pelaajat sekä valmentajat ja fanit. Oli mahtavaa huomata, miten kovaa tarinaniskijää koripalloväki on. Tekemisen meininki tarttui myös kirjoittajaan. Materiaalin keräämiseen ja itse kirjoittamisprosessiin kului kaikkiaan kaksi vuotta. Tarkoituksenani ei ollut kirjoittaa tarinakokoelmaa kuulemani pohjalta, vaan muotoilla yhtenäinen juonellinen kokonaisuus, jotta lopputuloksena olisi koskettava romaani. Lukijat saavat päätellä, olenko onnistunut siinä, kirjailija Lätti hahmottelee kirjailijan rooliaan.
Takaovi-romaanisi on omakustanne. Eikö se ole kallis tapa julkaista kirja? Oletko saanut tukea sen kirjoittamiseen ja julkaisemiseen?
– Minä olen onneksi saanut keskittyä kirjoittamiseen, sillä taloudelliset tukijani ovat hoitaneet kirjan julkaisemiseen ja painamiseen liittyvät seikat. Kalliiksi kirjoittamistyö on tietty tullut, sillä lompakko on uurastamisen tuloksena tyhjentynyt. Toisaalta mieli on tullut sitäkin avarammaksi.
Olet kuulemma koripalloihminen henkeen ja vereen. Millaisena näet karkkilalaisen koripallon tulevaisuuden?
– Karkkilan koripallo on vaakalaudalla, koska joutunen itse lopettamaan IKLU:ssa pelaamisen huonon polveni takia. Vakavasti ottaen KaU:lla on nyt koossa hyvä jengi, joka menestyy, jos pojat jaksavat keskittyä ja paikat pysyvät kunnossa. Jos katsotaan lähitulevaisuutta pitemmälle, juniorivalmentajia pitää kouluttaa lisää, jotta lapset saisivat tarpeeksi ohjausta koripalloa harrastaessaan. Perusongelmana tulee silti säilymään se, että nuoret muuttavat opintojensa perässä pois Karkkilasta. Pitäisikö Karkkilan ja Forssan perustaa yhteinen suurseura, jolla on satelliittijoukkueita alasarjoissa, jotta junnut saavat tarpeeksi peliaikaa?, Lätti heittää vastaukseksi provosoivalta kuulostavan kysymyksen.
Onko Mika Lätiltä kenties tulossa uusia romaaneja?
– Varmasti tulee. Tämä on vasta alku. Ensin väsään sanoituksia kurkkulaulaja Jari Ilmoselle ja seuraavien romaanien aiheet muhivat jo päässä. Pitää vaan valita, mitä ryhdyn työstämään.
