Sanojen Takana: Kortti kerran vuodessa?
10.02.2010 12:55
Hanna Keränen
Jos ystävyyden kriteerinä on se kuinka hyvin muistaa kaverin syntymäpäivät, merkkipäivät tai pitää ylipäätään säännöllisesti yhteyttä, niin minä olen huono ystävä. Surkea tapaus.
Viime muutossa löytyi kirjoitettuja joulukortteja neljältä eri joululta viimeisen vuosikymmenen ajalta. Ei, jos kortit ylipäätään sain kirjoitettua, en postiin kuitenkaan. Hävettää.
Olen koittanut ryhdistäytyä kaikkien must-juttujen suhteen, joihin siis mielestäni ystävänpäiväkorttikin lukeutuu. Joulunakin päätin leipoa pipareita, kuten hyvän pullantuoksuisen askarteluautomaatin, äidin, kuuluu. Ostin varmuudeksi valmiin taikinan.
Kaulinta ei löytynyt mistään. Tajusin, etten edes omista sellaista. Pullo täyteen vettä ja taikina littanaksi. Tulos ei ollut tasainen, mutta 3-vuotiaan kanssa saimme ihan kelvollisia ukkoja ja ämmiä aikaiseksi kera muutaman lihavan porsaan.
Reunahävikki oli valtaisa. Leipominen loppui ennen taikinaa, kun leivontakaveri tuskastui. ” Mitä minä saan leipoa kun sinä syöt kaiken taikinan?”
Nyt olemme hankkineet kaulimen ja olen antanut sanani siitä, että taikina raakana vain ja ainoastaan leivotaan.
Koska olen yrittänyt ryhdistäytyä, myös ystävyyden saralla, olen päättänyt lähettää joulukortit nyt ystävänpäivänä. Tai ainakin kortit kaikille niille sitkeille parillekymmenelle ihanalle, jotka vuodesta toiseen muistavat minua joulukortein, tekstiviestein ja jopa kirjein siitäkin huolimatta, että vastaamiseni kanssa on vähän niin ja näin.
Ja jos jostain syystä korttia ei kuulu, toivottavasti luitte tämän. Mä olen ainakin suurella syrämellä yrittänyt...
Iso kiitos Ystävät - kaikesta!
Keskustelua aiheesta
Keskustelupalstalle ei voi toistaiseksi jättää uusia viestejä klo 16:n ja klo 9:n välisenä aikana.
