Poliitikkojen oma napa voittaa järjen
11.02.2010 12:55
A.-P.Pietilä
Jokainen tietää, miten nykyisessä taloustilanteessa pitäisi toimia. Mutta jos toimitaan oikein, kukaan ei tiedä, miten sen jälkeen voitetaan seuraavat vaalit. Tämä on ikävä ja samalla karmea tosiasia, jonka pauloissa suomalaiset elävät. Poliittiset päättäjät eivät uskalla kertoa totuutta taudin vakavuudesta ja he eivät myöskään uskalla määrätä parantavia lääkkeitä. Siksi ministerit laittavat virkamiehet valtiosihteeri Raimo Sailaksen johdolla soittamaan totuudentorvea. Huvittavinta on, että ministerit hymistelevät, pyörittelevät ja pehmittävät Sailaksen puheita. Samalla niiltä leikataan terä, kun poliitikot lupaavat välttää leikkauslistoja, veronkorotuksia ja etuisuuksien vähentämisiä. Valtion ja kuntien talous on kuitenkin jamassa, joka edellyttää vuosittain vajaan parin miljardin euron kulusopeutusta useita vuosia eteenpäin. Siksi on aivan sama, mikä puolue on hallituksen johtava puolue. Tosiasiat eivät vaaleissa muutu.
Vuoden 2011 eduskuntavaalien jälkeen käynnistyy kiivas keskustelu talouden tervehdyttämistoimien oikeasta ajoituksesta. Yksittäiset poliitikot, ministerit ja tutkimuslaitokset tulevat esittämään kärkeviä arvioita siitä, miten kriisi olisi pitänyt purkaa.
Jälkiviisaus tulee osoittamaan useita nykyisin viisaina pidettyjä henkilöitä tomppeleiksi ja tunareiksi.
Seuraaviin eduskuntavaaleihin on puolitoista vuotta. Vaalikamppailu on jo käynnissä, koska keskusta joutuu vaihtamaan puheenjohtajaa ja samalla pääministeriä. Vaalitaktisista syistä hallitus ja puolueet eivät ole nostaneet kansalaisten kriisitietoisuutta tasolle, joka mahdollistaisi talouden sopeutustoimet.
Jälkiviisaus ei kuitenkaan huomioi tämän päivä realiteetteja, joiden alla poliitikot toimivat ja pyrkivät uusimaan valtakirjansa seuraavalle vaalikaudelle. Mikäli kansakunnalla olisi poliittisia johtajia, joiden ei enää tarvitsisi pyrkiä mihinkään, heistä voisi kehittyä valtiomiehiä. Tosin sitä ennen heidän pitäisi luopua poliitikon roolista, mikä on useimmille poliitikoille mahdoton asia.
Jokainen poliitikko tietää, että valtion ja kuntien taloudet eli julkinen sektori on surkeassa jamassa. Yli kolme vuotta jatkunut taantuma on leikannut yritysten tulokset minimiin tai tappiolle. Yritysten voitoista perittävät yhteisöverot ovat romahtaneet ainakin kolmanneksen ja joissakin kunnissa jopa puoleen edellisvuoden tasosta.
Kun yrityksillä menee huonosti, myös työntekijöiden saamat palkat supistumat. Näin valtio menettää tuloveroja ja kunnat kunnallisverojen tuottoja. Työntekijöiden palkkojen pienentyessä myös ostohalut laimenevat, mikä näkyy tavaroiden ja palvelujen hinnoista perittävien arvonlisäverojen supistumisena. Myös ruuan arvonlisäveron alentaminen on supistanut tuottoja.
Samaan aikaan valtio on elvyttänyt taloutta kattamalla verotulojen vajeen uusilla lainoilla. Tänä vuonna valtio lainaa 13 miljardia euroa ja ensi vuonna 11 miljardia euroa. Kaiken kaikkiaan valtion velka uhkaa nousta muutamassa vuodessa noin 100 miljardiin euroon, joka on aikoinaan myös maksettava takaisin.
Suomi romahti viime vuonna
On turha hymistellen kaunistella viime vuonna tapahtuneita tosiasioita. Teollisuustuotantomme romahti viime vuonna 20 prosenttia vuoden 2008 tasosta. Eli valmistimme viidenneksen vähemmän tavaroita kuin vuotta aikaisemmin. Viime vuoden viennin arvo oli 30 prosenttia pienempi kuin vuotta aikaisemmin. Tavaroiden arvo supistui enemmän kuin tavaroiden määrä, joka putosi vain 20 prosenttia. Tämä kertoo siitä, että myös vientituotteidemme hinnat laskivat. Vientimme palasi vuoden 1999 tasolle.
Kaiken kaikkiaan Suomen talous (kaikkien tuotteiden ja palvelusten yhteenlaskettu arvo, bruttokansantuote) supistui noin 9 prosenttia ja tämä lasku tapahtui paljon äkkijyrkemmin kuin 1990-luvun lamassa.
Julkinen talous ei osaa sopeutua
Yritysten tuottamien tuotteiden ja palvelusten kysynnän ja hinnan romahtaessa, yritykset sopeuttavat toimintaansa. Ne vähentävät tuotantoa, lomauttavat työntekijöitä, sopivat kesälomarahojen leikkauksista tai irtisanovat väkeä.
Valtio ja kunta toimivat toisella tavalla. Julkinen sektori leikkaa palveluja, mutta yleensä pitää henkilöstön entisellään. Tuotanto- ja hallintokoneisto säilyvät, mutta tuutista ei tule ulos sitä, mitä varten ihmiset ovat töissä. Tämä selittyy pitkälti sillä, että julkisen sektorin palveluksesta ja julkisen sektorin työntekijöiden äänin eduskuntaan on valittu yli 100 kansanedustajaa. Lisäksi kuntien luottamushenkilöistä on erittäin suuri osa kunnanvaltuustoissa eli päättämässä itseään koskevista asioista.
Kärjekkäimmät julkisen talouden koon arvostelijat sanovat, että hallintokoneistomme riittäisi 50 miljoonan ihmisen holhoamiseen.
Elvyttäminen on pakko lopettaa
1990-luvun lamasta selvittiin nostamalla veroja ja leikkaamalla olemassa olleita etuisuuksia. Yksinkertaisesti menot sopeutettiin tuloihin. Siitä huolimatta valtio velkaantui rajusti.
Nyt pääministeri Matti Vanhasen (kesk.) ja valtiovarainministeri Jyrki Kataisen (kok.) hallitus on valinnut toisen tien. Nyt budjettivaje täytetään velkarahalla, jotta veroja ei tarvitsisi korottaa eikä etuisuuksia supistaa.
Valtiovarainministeriön virkamiehet ovat kuitenkin laskeneet, että menoja on pakko supistaa ja veroja korottaa. Korjaavien toimenpiteiden yhteissummaksi on laskettu 1-1,5 miljardia euroa vuodessa. Erilaisia sopeutustoimia on jatkettavat seuraavat 8-10 vuotta, jotta julkinen talous saadaan tasapainoon.
A.-P.Pietilä on Suomen Lehtiyhtymän kaupunkilehtiryhmän johtaja, pääkaupunkiseudun suurten kaupunkilehtien vastaava päätoimittaja ja pitkäaikainen taloustoimittaja. Hän on seurannut rahoitusmarkkinoita kolmekymmentä vuotta, kirjoittanut pari tuhatta lehtijuttua ja kymmenkunta kirjaa. Hän sai valtion tiedonjulkistamispalkinnon 2009.
Rahan perässä -blogissa seurataan rahavirtoja, talouden liikkeitä ja ennen kaikkea kenen taskuissa rahat ovat.
Keskustelua aiheesta
Keskustelupalstalle ei voi toistaiseksi jättää uusia viestejä klo 16:n ja klo 9:n välisenä aikana.
