Maito maistuu ja järki seisoo
10.03.2010 14:05
A.-P. Pietilä
Kenen maitoa juot, on kysymys, joka on notkahduttanut järjenkäytön kuin Turun Myllysilta. Valion maito on 100 prosenttisesti suomalaista ja Arla-Ingmannin 80 prosenttisesti. Suomalainen kuluttaja kohtaa siis hyvin pienellä todennäköisyydellä ruotsalaisen maitoerän. Sen sijaan omilla tuotemerkeillä pakattua virolaista maitoa kaupoista voi löytyä paljon suuremmalla todennäköisyydellä. Maidosta tehdyistä juustoista yli 40 prosenttia, yli kolmannes jogurteista ja lähes 100 prosenttia vanukkaista on ulkomaista alkuperää eikä kukaan vaihda sen vuoksi kauppaa. Milloin valtiojohtomme päättää vaihtaa ruokakauppaa siksi, että ranskanleipä on lähes 100 prosenttisesti leivottu ulkomaisesta viljasta ja leivän päällä lepää ulkomaisesta lihasta tehtyä makkaraa tai uuniperunat ovat kotoisin Turkista? Edes ylimmillä päättäjillämme ei ole tietoa siitä, kuinka suuressa määrin ruokamme on jo ulkomaista alkuperää.
Tanskalaissomisteisella ja Suomeen rekisteröidyllä meijeriyhtiöllä Arla-Ingmannilla on tuhansia maidontuottajia, joiden suomalaiset lehmät tuottavat kotimaista maitoa kotimaisten kauppojen hyllyille. Ovatko nämä maidontuottajat epäisänmaallisia ja pääministerin syrjinnän ansaitsevaa turhaa joukkoa? Eikö tuottaja saa myydä maitonsa kenelle haluaa?
Pääministeri Matti Vanhanen ei selvästikään ymmärrä maitomarkkinoiden toimintaa eikä hän tiedä, kuinka paljon ulkomaisia maitotuotteita ja elintarvikkeita Suomessa on.
Suomeen tuodaan Virosta ja Ruotsista raakamaitoa, koska maidosta on ylituotantoa lähes koko maailmassa. Ulkomaisten meijereiden kannattaa myydä tuoretta maitoa vientiin, koska toisena vaihtoehtona on maidon tekeminen maitojauheeksi. Maidosta saa paremman hinnan nesteenä kuin jauheena. Jos maidontuottajat eivät harjoittaisi ylituotantoa, rajat ylittävää raakamaitokauppaa ei olisi.
Ruokakauppa ylittää rajat
Maidosta valmistettujen jalosteiden kauppa ylittää yhä useammin kansalliset rajat. Virossa toimiva Valion omistama Alma-meijeri valmistaa virolaisesta maidosta jogurtteja, joita viedään Ruotsiin. Suomalaiset juustolat kauppaavat tuotteitaan Venäjälle, Ruotsiin, Saksaan ja Englantiin. Pitäisikö nämä vientikaupat kieltää siksi, että kansallisesti tuotettua maitoa viedään toiseen maahan?
Suomeen tuodaan joka vuosi miljoonia tonneja ulkomaista lihaa pihvejä ja kinkkuja varten. Ellei tuotaisi, kotimaista kysyntää ei voitaisi tyydyttää. Suomalaiset syövät enemmän kuin itse tuottavat.
Elintarvikekaupan kansainvälistyminen on tosiasia. Enää ei ole mahdollista sulkea rajoja miltään tuotteelta. Jos Suomessa syötäisiin vain kotimaassa tuotettua ruokaa, ruuan hinta nousisi, maataloustukien summat kasvaisivat merkittävästi ja muuhun kulutukseen jäävän rahan osuus supistuisi.
EU laski ruuan hintaa
Suomen EU-kansanäänestyksessä 1994 keskeisenä teemana olivat maataloustukien karsiminen, ruuan hintojen laskeminen ja ulkomaisen kilpailun lisääminen. Nyt nämä tavoitteet on pitkälti saavutettu.
Näiden kysymysten rinnalle nousee kuitenkin toinen kulttuurinen kysymys. Haluammeko ylläpitää laajamittaista kotimaista elintarviketuotantoa?
Haluammeko, että maaseutu säilyy tuotantotoimintaa harjoittavana alueena vai muutetaanko se pääsääntöisesti lomailualueeksi?
Tunteellinen suhtautuminen maitoon ja kotimaiseen ruokaan liittyvät maaseudun elinvoiman säilyttämiseen ja uskomukseen, että suomalaiset raaka-aineet olisivat ulkomaisia parempia.
Lannoitteiden ja kasvinsuojeluaineiden käyttö on Suomessa laajaa ja osa näistä lisäravinteista huuhtoutuu edelleen vesistöjä pilaamaan. Sika- ja siipikarjatuotannossa havaitaan toistuvia puutteita, jotka vaikuttavat kuluttajien mielikuviin kotimaisen maataloustuotannon laadusta ja eettisyydestä.
Tiettävästi virolaiset, saksalaiset, tanskalaiset, ranskalaiset tai ruotsalaiset eivät kuole kärpästen lailla, kun he nauttivat oman maansa elintarvikkeita. Miksi suomalaiset saisivat tuontituotteista muita kuin henkisiä vatsanväänteitä?
Tuontiruuan arvioinnissa unohdetaan tarkoituksella hintojen vaikutus. Merkittävä osa kuluttajista ostaa tuotteensa hinnan perusteella. Halpa hinta ratkaisee paljon enemmän kuin puheet kotimaisuudesta, luomusta tai muista mielikuvista.
Hinta ratkaisee ostamisen
Hyvänä esimerkkinä on luomusianlihan tuotanto. Suurista puheista huolimatta suomalaisen luomusianlihan osuus kaikesta myytävästä sianlihasta on promillen luokkaa. Tämä johtuu yksinkertaisesti siitä, että ihmiset eivät osta luomulihaa. Yhtä vähän kuluttajat ostavat muita luomutuotteita. Sen seurauksena luomutuottajat ovat kasvavissa vaikeuksissa.
Yksinkertainen selitys on, että elintarvikkeiden luomutuotanto on paljon enemmän käsityötä vaativaa kuin tavallisten elintarvikkeiden massatuotanto. Suomalaisilla ei ole varaa maksaa ruuastaan edes nykyistä hintaa. Miten heillä olisi varaa vielä kalliimpiin tuotteisiin? – Ei ainakaan kasvavan työttömyyden aikana.
A.-P.Pietilä on Suomen Lehtiyhtymän kaupunkilehtiryhmän johtaja, pääkaupunkiseudun suurten kaupunkilehtien vastaava päätoimittaja ja pitkäaikainen taloustoimittaja. Hän on seurannut rahoitusmarkkinoita kolmekymmentä vuotta, kirjoittanut pari tuhatta lehtijuttua ja kymmenkunta kirjaa. Hän sai valtion tiedonjulkistamispalkinnon 2009.
Rahan perässä -blogissa seurataan rahavirtoja, talouden liikkeitä ja ennen kaikkea kenen taskuissa rahat ovat.
Keskustelua aiheesta
Keskustelupalstalle ei voi toistaiseksi jättää uusia viestejä klo 16:n ja klo 9:n välisenä aikana.
