Manno Laakson kädenjälki näkyy myös kaupungintalolla
15.10.2008 12:25
Visa Högmander
Lähes 20 vuotta ansiokasta nuorisotyötä painin parissa tehnyt, vuoden 2007 karkkilalaiseksi valittu Manno Laakso sai perjantaina kädenjälkensä Karkkilan kaupungintalon aulatilojen seinälle .
–Onnitteluja tuli paljon. Sanoivat, että osui oikeaan. Oli hienoa, että painialalta tuli eniten onnitteluja. Tämä ei ole yksin minun, vaan koko lajin palkinto, 58-vuotias Laakso muistelee.
–Tämä on suuri kunnia, josta olen erittäin otettu. Toivottavasti kateelliset eivät saa sydänhalvausta, hän jatkaa nauraen.
Kädenjälkien valutyö on tehty Componentalla. Laakson kädenjäljet löytyvät nyt Vuoden 2006 Karkkilalaisen, sairaankuljetusyrittäjä Teuvo Rannan kädenjälkien vierestä.
Säännöt muuttuneetItsekin painia 1950- ja 1960-luvuilla harrastanut Manno Laakso on valmentanut nuoria painin harrastajia 18 vuotta.–Paini on tänä päivänäkin halpa harrastus, jota lasten vanhemmilla on varaa tukea, hän sanoo.–Säännöt ovat muuttuneet vuosien varrella paljon. Nykyisin voi voittaa MM- tai olympiakultaa pelkästään arpaonnella.Manno Laakson löytää painisalilta neljä kertaa viikossa.–Vuosien varrella on kertynyt tuhansia harjoitustunteja ja tuhansia ajokilometrejä. Kyllähän tämä tietynlaista hulluutta vaatii, mies naurahtaa.Vuoden Karkkilalainen pitää painivalmentajan toimeaan nuorisotyönä, ei huippu-urheiluun tähtäävänä toimintana.–Painija ei Suomessa leipää tienaa. Hyvin harva yltää huipulle, ja jos sinne tähtää, on lähdettävä isompiin seuroihin harrastamaan.Monipuolinen lajiManno Laakson valmentamat Karkkilan Urheilijoiden nuoret painijat ovat saavuttaneet mitaleita SM-tasolla. Harrastajamäärä on pysynyt 90:n hujakoilla jo pitkään. Laji on pitänyt pintansa.
–Mitalit ovat tulleet ikään kuin sivutyönä. Valmentaminen on myös kasvatustyötä. Olen jo pitkään teroittanut lapsille ja nuorille muun muassa heijastimen käytön tärkeyttä.
–Parasta painissa on ehdottomasti lajin monipuolisuus. Painijasta tulee kyllä helposti hyvä jalkapalloilija, mutta jalkapalloilijasta ei niin vaan tulekaan painijaa. Kehonhallinta on oleellinen osa painia, kuvailee Laakso.
Nykyurheilu on Manno Laakson mielestä liian vakavaa. Hän uskoo, että tulevat sukupolvet eivät enää suostu tekemään vapaaehtoistyötä lajin parissa.
–Kun tekee ilmaiseksi, ei voi arvostella. On eri juttu jos valmentamisesta saa palkkaa. Paini on antanut minulle paljon, mutta pian on uusien valmentajien vuoro astua valokeilaan.
Loppuvuodesta Karkkilan kaupunki ja Kaupunkilehti Karkkilalainen etsivät yleisöäänestyksellä jälleen uutta Vuoden Karkkilalaista, joka on järjestyksessään kolmas.
